Hollantilainen maahanmuuttaja

Moriens

Käytiin äitin kanssa Oulua pohjoisempanakin kokeilemassa kahta hevosta. Alunperin oli tarkoitus mennä katsomaan vain yhtä, seitsemän vuotiasta ruunaa. Nämä hepat oli vasta tulleet ulkomailta. Ratsastettiin ensin sillä, jota oltiin kyselty jo etukäteen ja todettiin, että se on reilusti ikäistään jäljessä ja muutenkaan se ei säväyttänyt esimerkiksi hyppykyvyllään.. Ja eniten siinä hevosessa tökkäsi se, että se ei liikkunut itse eteenpäin vaan sillä ratsastaessa tuli sellainen olo, että sitä pitää kantaa eteenpäin. Eikä se edes osanut nostaa kunnolla laukkoja, joka mielestäni pitäisi olla seitsemän vuotiaalle jo aivan helppoa. Se siis hylättiin heti ja saatiin kokeilla vielä toistakin ulkomailta tullutta ruunaa. Se oli näyttävä ja miellyttävämpi ratsastaa, mutta sekin oli ikäistään jäljessä ja se ei osannut hypätä ollenkaan. Näistä kumpikaan ei siis säväyttänyt. Tallilla jossa hevoset oli myynnissä oli mukavia ihmisiä ja lupasivat auttaa hevosen etsinnässä jos hevosta ei alkaisi löytyä. Ei siis taaskaan auttanut kuin palata kotiin tyhjin käsin.. Toisaalta eipä sitä hevosta löydykkään jos ei käy kokeilemassa kaikkia mahdollisia, jotka kuulostaa lupaavilta.

Oikeastaan juuri ennen kuin käytiin kokeilemassa edellä mainitsemiani kahta ruunaa äiti löysi mielenkiintoisen nuoren hevosen. Katsottiin siitä videoita jo silloin ja todettiin, että jos ei pohjoisesta löytyisi hevosta niin se olisi kokeilemisen arvoinen. Ja niinhän siinä kävi ettei hevosta edelleenkään löytynyt. 

Edellisestä kokeilureissusta sisuuntuneena päätin, että en odota montaa viikkoa ennen kuin pääsen kokeilemaan lisää hevosia. Oli hieman hankalaa löytää matkaseuraa alle viikon varoitusajalla, mutta lopulta sekin järjestyi. Nopeasti täytyin myös varata majoitus ja sopia tapaamisia, että pääsee hevosia katsomaan ja kokeilemaan. Vanhempani olivat mökillä silloin, joten täytyi saada hyvä makutuomari ja trailerinvetotaitoinen mukaan reissuun. Olin erittäin toiveikas ja pakkasin mukaan hirveän märän hevostavaraa ja toivoin, että saisin käyttää niitä takaisin Ouluun palatessa. Päätettiin myös jahkaamisen jälkeen ottaa vinkka (eli traileri) mukaan silläkin uhalla, että sen joutuisi vetämään tyhjänä takaisinkin. 

Saman viikon perjantaina sitten lähdettiin aamulla aikaisin ajamaan etelään. Olin sopinut alustavasti useampiin paikkoihin tapaamisia, mutta ensin oli tarkoitus mennä katsomaan sitä kyseistä nuorta ruunaa, jota oltiin katsottu jo viikon verran netistä. Aamulla oli tosi sankka sumu ja piti oikeasti keskittyä, että edes näki missä tie menee. :D Kun sumusta oli selvitty niin käytiin kokeilemassa, että renkaissa on tarpeeksi ilmaa. Eihän niitä tietenkään kannata tarkistaa ennen reissuun lähtöä.. Ja yllättäen toinen takarengas oli suunnilleen tyhjä. Saatiinpa ainakin dieseliä hyvin kulumaan.. :F Ajettiin monta sataa kilometriä kuunneltiin musiikkia ja pidettiin välillä jalottelutaukoja ko meinas vähän jäsenet puutua.. Iltapäivällä pysähdyttiin syömään huoltsikalle ja täytyy sanoa, että ruoka oli tosi pahaa. Tosin sekin täytyy sanoa ettei meidän matka nyt niin ankea ollut kuin ehkä kuulostaa, maisemat oli upeita sumun takia ja sain matkalla leikkiä myös sihteeriä lukemalla sposteja jne.

Sitte ku vihdoin päästiin perille niin käytiin hotellilla kirjautumassa sisään ja jätettiin vinkka hotellin pihaan. Vaihdoin hotellilla ratsastuskamppeet. Mua harvoin jännittää, mutta jostain syystä jännitti ihan hirveesti mennä juuri sitä kyseistä heppaa kattoon. Sinne tallille oli jonkun matkaa hotellilta ja kerkesin siis jännittää pitkään ennen kuin päästiin sinne asti. 

Tallin pihasta soitin, että ollaan paikalla ja saatiin mennä jo edeltä hevosta kattomaan tarhaan. Ensivaikutelma nuoresta ruunasta oli, että se ei voi olla nuori. Se vaikutti liian rauhalliselta kolme vuotiaaksi, Sillä oli myös pahasti riviä etujaloissa. Kaikkiaan se näytti suoraan sanottuna pystyyn kuolleelta tapaukselta.. Meinattiin jo siinä vaiheessa juosta karkuun. Haastateltiin ratsuttajaa joka oli sitä ratsastanut muutamia kertoja ja hänen mielestään kyseinen heppa oli reipas ja kevyt ratsastaa ja mukava luonteeltaan. Todettiin ainakin, että se oli ihmisystävällinen ja kiinnostunut ihmisistä kun alettiin sitä käsitellä. Harjattiin ja laitettiin sille varusteet siinä tarhassa ja se ratsuttaja näytti sitä meille ensin selästä. Myös välittäjä saapui paikalle siinä vaiheessa ja saatiin kuulla enemmän tästä kaverista. Ruuna oli muun muassa tullut Suomeen vasta muutama viikko sitten ja se oli keretty sinä aikana ell tarkastaa ja kengittää. Kun ratsuttaja pomppas selkään niin hevoseen tuli melkosesti eloa. Ensivaikutelma pystyyn kuolleesta hevosesta osoittautui täysin vääräksi. Ihastuin hevoseen heti kun näin sen liikkeessä. Oltiin Markon kanssa sovittu oikeen koodisanat, että tykkäänkö hevosesta vai en.. Mutta niitä koodisanoja ei kyllä tarvittu, kuulemma mun ilmeestä pystyi päättelemään, että tän hevosen mää haluan. Kun pääsin itse selkään tiesin ensimmäisen askeleen jälkeen, että tämä on se hevonen jota on etsitty. Se oli kevyt, liikkui miellellään ja oli nöyrä ja pehmeä ratsastaa.

Niinhän siinä siis kävi, että perjantai iltaan mennessä olin nostanut tilin tyhjäksi ja ostanut hevosen. Kaiken sähellyksen, jännittämisen ja hevosen ostamisen jälkeen oli omituinen olo. Kun tultiin tallilta takas hotellille en pystynyt tekemään mitään järkevää. Tapahtui liikaa asioita liian lyhyessä ajassa, että olis kyenny sulattamaan kaikki asiat kerralla. Ruokaakin piti kaikesta huolimatta saada ja päädyttiin yllättäen mäkkärille syömään.. :D Seuraava päivä jännitti ja en oikein edes uskaltanut illalla kertoa hevoskaupoista mitään taustajoukoille. Oli myös sellainen olo, että "onkohan tää edes totta". Illalla käytiin myös ostaan evästä seuraavalle päivälle, ettei tarvi koko päivää matkustaa syömättä.

Nukuin huonosti ja aamupalakaan ei ois maistunu. Onneks siinä hotellilla oli super hyvä aamupala ja tuli syötyä ees vähän. Pelotti jo valmiiksi hevosen kuljettaminen kun ei tiennyt miten se käyttäytyisi. Lähettiin heti aamupalan jälkeen hotellista ja ajettiin vinkan kanssa tallille hevosta hakemaan. Laitettiin hevoselle kuletuskamat ja lastattiin. Oli kerrassaan ongelmaton hevonen lastata. Takajalan kuletussuojia se ei kuitenkaan sulattanu, mutta sen mielestä pintelit oli ok. Meillä meni lastaamiseen ja paperihommiin kaikkiaan noin tunti ja päästiin äkkiä lähteen kohti Oulua. Alkumatkasta jännitti, että saako uusi kaveri hepulin motarilla trailerissa.. Mutta eipä saanut. Kahesti se vaihto asentoa koko pitkän matkan aikana. Sain olla ylpeä fiksusta nuoresta. :) Oltiin Oulussa joskus kuuden jälkeen lauantaina ja purettiin hevonen. Kävelytin sitä vähän aikaa maneesissa ja vein talliin juomaan jne. Eipä se uudesta tallistakaan mitään sanonu. Siivottiin traikku ja laitettiin kamppeet silleen, että hevonen pärjää seuraavaan päivään. Vasta ihan illalla tuli semmonen olo, että JES nyt mulla on hevonen.

No nyt mulla on sitten hevonen, Hollantilainen maahanmuuttaja Henkie.