Puomijutskia ja pikkuisia loikkia

Moikka moi!
Kuten viime postauksessa vähän uumoilin tästä viikonlopun säätilanteesta niin olin aivan oikeassa. Sateet alkoivat jo aamuyöstä ja klo 6 herätessäni puhelimessa oli viisi tulvavaroitusta ja 3 tornadovaroitusta. Ei kiva! Eli tänään taitaa jäädä tallipäivä väliin.

Eilen kuitenkin kävin ratsastamassa ja päätin mennä vähän puomeja. Aloitin ravipuomeista ja siirryin laukkapuomeihin. Homer tuntui todella kivalta ja yhteistyö pelasi hyvin, joten päätin laittaa miniristikon meille ihan vain testiksi. Olin kerran aiemmin mennyt Homerilla muutaman kerran miniristikon yli, sillon Homer oli vähän juntturalla tuulella eikä se mennyt ihan mallikkaasti. Eilen kuitenkin huomasin Homerin hyväntuulisuuden ja päätin siinä puomeja mentäessä, että tänään kyllä kokeillaan yhtä ristikkoa. Meillähän ei tallilla ole kamalasti estekalustoa, mutta kavalettipalikat löytyy. Laitoin puomit ihan matalimpaan mahdolliseen, ei me mitään korkeutta alettu hyppäämään, varsinkaan kun olin yksin (tiedän, ei järkevää) ja muutenkin Homerin kanssa vasta aloitellaan hyppäämistä ja haluan ottaa rauhallisesti. Ja enpä ole itsekään varmaan kuuteen vuoteen hypännyt!

Menin miniristikkoa molempiin suuntiin laukassa, Homer selkeästi innostui ja sai sitä hieman pidätellä ettei ihan alkanut kaahottaa mihin sattuu. Muutaman kerran Homer tuli hieman liian lähelle tai lähti liian kaukaa, mutta muuten meni oikein hienosti. Ja eihän se ole hypännytkään kuukausiin, että homma on vielä vähän hakusessa :) Päätin sitten muuttaa miniristikon pieneksi pystyksi ja mennä sen muutaman kerran, kun Homer meni niin kivasti. Eikä mitään ongelmia tullut myöskään tuon pienen pystyn ylityksessä! Olin todella tyytyväinen ja lopetettiin sitten hyviin tunnelmiin. Valitettavasti mulla ei ole yhtään mitään videonpätkää tai kuvia hypyistä, kun tosiaan John ei päässyt mukaan ja olin yksin. Oon harkinnut vakavasti jalustan ostamista kameralle, jotta saisi videota silloin, kun ratsastan yksin.

Edellisenä päivänä Homerilla oli täykkäriasenne, liinassa mentiin kovaa pukkilaukkaa ja taas tuijoteltiin kaikkia mahdollisia olemattomia mörköjä :D

Varustehuone on käytävällä toisella puolella Homerin karsinasta, ja tuo on sen intensiivinen katse, kun olen ennen kotiin lähtöä kirjoittamassa sen treenikirjaan eikä se ole vielä saanut multa porkkanaa...

Oon tässä alkanut pikku hiljaa etsimään estevalmentajaa, kun meidän tallilla ei oikein sellaista henkilöä ole. Tuossa tallin lähellä on toinen paikka, joka keskittyy esteratsastukseen ja heidän nettisivuiltaan luin, että valmentaja myös matkustaa 60 mailin säteellä valmennettavan luokse. Ja tuo paikka on ehkä 10 minuuttia sieltä, missä Homer nyt on. Eli todella lähellä. Voi siis olla, että otan ko. paikkaan pian yhteyttä ja suunnitelmissa ottaa ainakin yksi tunti ja katsoa millainen valmentaja on ja olisiko se sopiva meille. Ensin tosin on se pulma, että mistä saan hommattua estetolppia tallille. Yksi vaihtoehto on tehdä ne itse, netistä löytyy super hyvät ohjeet. John voisi helposti värkätä mulle muutamat tolpat, mutta tällä hetkellä Johnilla ei ole juuri ylimääräistä aikaa. Ehkä vasta joululomalla olisi mahdollista, ja toisaalta olisi mukava saada muutama tolppa jo aiemmin käyttöön.
Toinen vaihtoehto on ostaa tolpat netistä, mutta hinnat ovat todella suolaiset..varsinkin jos katsoo näitä "ammattilaisten" tekemiä tolppia, jotka voi esim. tilata hevostarvikeliikkeen kautta ja ne tehdään tehtaalla ja toimitetaan suoraa tallille.

Tämä hieno tolppapari maksaa hieman yli 300 dollaria..

Tämänlaisten tolppien hinta (per pari) oli noin 200 dollaria. Netistä löysin videon, miten samanlaiset voi tehdä kotona alle 30 dollarilla.

Kolmas vaihtoehto on löytää netistä käytetyt tolpat, jotka ehkä saattaa olla huonomassa kunnossa ja tarvita hieman pientä fiksailua. Mutta ne saisi varmasti ihan kohtuu hinnallakin. Itse löysin tuossa juuri yhdeltä palstalta seitsemän paria tolppia myytävänä, 150 dollaria yhteensä muutamien kannattimien kanssa. Ei paha siis, vaikkei ne nyt mitenkään hienoilta näyttäneetkään. Laitoin jo sähköpostia ja odottelen sormet ristissä, että ne ovat vielä vapaana! Ja eihän se haittaa, vaikkei ne hienot olekaan kunhan ajaa asiansa.
Puomeina me käytetään aika vahvaa pvc putkea jotka löytyy tallilta vaikka millä mitalla. Tallin omistaja sanoi, että jossain tarhojen takana on vielä iso kasa lisää niitä, että sieltä vain hakemaan jos haluan. Eli puomit löytyy, nyt vain tarvittaisiin ne tolpat että päästäisiin oikeasti tekemään jotain estetehtävää!

Hevostelu Yhdysvalloissa: sään tuomat haasteet

Moikka ja pahoittelut blogissa vallitsevasta hiljaisuudesta! Me ollaan Kristan kanssa molemmat olleet todella kiireisiä koulun ja muiden juttujen kanssa. Vaikka blogiin en olekaan lähes kahteen ja puoleen viikkoon kirjoitellut niin tallilla olen kuitenkin käynyt ja kerännyt materiaalia uusiin postauksiin!

Sää täällä Yhdysvalloissa tai tarkemmin Texasissa Meksikonlahden rannalla tuo omat haasteensa hevosharrastukseen. En tiedä kuinka moni seurasi uutisia viime viikolla, kun hurrikaani Patricia saapui tyyneltämereltä ja teki tuhojaan Meksikossa. Noh, Houston valitettavasti sai osansa Patrician tuomista sateista ja liki koko viikonlopun kaupunki oli aika sekaisin.
Jos joku ei tiennyt, niin maasto Houstonissa on äärettömän tasaista, meillä ei oikeasti ole täällä kukkulan kukkulaa, vuorista nyt puhumattakaan. Voitte varmaan kuvitella kuinka nopeasti vesi alkaa nousta, kun sataa kaatamalla lähes kaksi päivää putkeen!

Talli, jossa Homer majailee sijaitsee itseasiassa Alvinissa, joka on noin 50 kilometrin päässä Houstonista. Alvin on myös paljon lähempänä rannikkoa, eli siellä saattaa jopa tulvia "normaali" sadepäivän aikana, kun Houstonissa meillä on kaikki ihan hyvin. Yleensä se on kuitenkin niin, kun täällä päin sataa niin sataa kunnolla. Tämä aiheuttaa haasteita liikenteelle, monet moottoritiet tulvivat, että on lähes mahdoton ajaa. Tien varsilla vilkkuvissa valotauluissa lukee: Turn around, Don't drown, vapaasti käännettynä siis käänny takaisin, älä huku. Kuten varmaan arvaatte, en päässyt sään takia siis koko viikonloppuna tallille.
Maanantaina tallille ajaessa huomasin, kuinka tienvarsien ojat olivat vielä ihan täynnä vettä ja voin vain kuvitella miltä siellä oli näyttänyt lauantaina ja sunnuntaina. Itse vielä ajan pientä Fiatia, jonka kanssa ei uskalla lähteä kokeilemaan kovalla sateella josko pääsisi perille, nimittäin yllättävän nopeasti nuo tiet täyttyvätkin vedellä. Meidän tallilla arena oli jopa tulvinut toisesta päästä, eikä se ole vieläkään (nyt on keskiviikkoilta) kuivanut!!


Maanantaina juoksutin Homeria, kun ajattelin että sillä varmasti on todella paljon virtaa viikonlopun vapaiden jälkeen. Päätin laittaa muutaman ravipuomin ja lopuksi yhden laukkapuomin, joista Homer innostui kovasti. Alun muutamien pukkien jälkeen meni oikein hienosti! Tässä pieni video laukkapuomin yli:

Lokakuun loppu ja meillä hevoset vielä ruoholla! Ja vielä on ihan kivan vihreääkin :)

Kaikille on varmaan tullut jo selväksi se, että vaikka YLEENSÄ Homer on tasainen ja rauhallinen, niin sillä on niitä päiviä, kun mikään ei huvita ja sitten keksitään kaikenlaisia metkuja. Tuollaiset päivät huomaa heti jo tallille tultaessa Homerin käytöksestä: harjatessa se steppailee ympäriinsä tai kyttäilee jotain ulkona, eikä rauhoitu. Hyvinä päivinä se taas seisoo kuin viilipytty paikallaan eikä liiku mihinkään.
On jotenkin niin jännittävää aina tallille tultaessa, että millaisellahan tuulella se Homer tänään on :D Ja ihme kyllä aina ei edellisen päivän liikutuksella tai sen määrällä välttämättä ole mitään tekemistä asian kanssa... nimittäin hikireenin jälkeisenä päivänä Homer voi olla levottomampi, kuin vapaapäivän jälkeen!

Saa nähdä mitä tälle viikonlopulle on luvassa, kuulin hieman että saattaisi jopa ukkostaa. Kuitenkin aion käydä joka päivä tällä viikolla Homeria liikuttamassa, jos en sitten viikonloppuna sään takia taaskaan pääse. Mutta toivotaan, ettei ainakaan mitään uusia tulvia tulisi!


Mukavaa loppuviikkoa kaikille :)

P.S. Tämä postaus on vain pintaraapaisu sille, millaisia extreme olosuhteita me saadaan täällä välillä kokea. Kesäisin kosteus ja kuumuus tuovat tietysti omat ongelmat varsinkin ratsastukseen (ja kaikkeen muuhunkin!) ja talvella tiet saattavat jäätyä (vaikka harvemmin sataakaan lunta) ja meillähän täällä ei käytetä nastarenkaita, eikä kukaan osaa ajaa liukkailla teillä: siinä onkin jo ison fiaskon ainekset kasassa!

Sunnuntairatsastelua

Heippa!

Lauantaina en päässyt tallille joten Homerilla oli ansaittu vapaapäivä. Tänään lähdin tallille siinä aamupäivästä ja kun saavuin Homer oli vielä ulkona. Täällä Houstonissa on ollut tosi hyvät säät viimeiset kaksi tai melkein kolme viikkoa, joten hepatkin ovat päässeet päivittäin ulos, joka on tosi hieno homma! Homer on selkeästi paljon parempi ratsastaa, kun se ei ole seisonut karsinassa koko päivää.

Tänään oli todella nätti päivä vaikka lämpöasteet huitelivat taas lähempänä +30 celciusta!

Odotin Homerin olevan super energinen eilisen vapiksen jälkeen, mutta Homer oli enemmänkin laiskalla tuulella. Tosin alkukäyntien ja ravien jälkeen se alkoi pikku hiljaa heräilemään ja olemaan kuulolla. Joskus jos Homerilla sattuu olemaan ns. hösöpäivä, se on todella energinen eikä oikein malta keskittyä mihinkään tehtävään. Tällaisina päivinä myös kyttäillään arenan nurkkia ja säpsähdellään "oudoille" äänille. :D Mutta tänään onneksi ei ollut sellainen päivä!

Sain valmentajalta ohjeeksi ratsastaa Homeria paljon eteen alas joten se oli meidän päivän teema. Menin paljon voltteja ja pääty-ympyröitä sekä vaihtelin suuntaa usein. Pitkillä sivuilla lisäsin tempoa ja lyhyillä sivuilla hidastin. Otettiin myös muutama siirtymäharjoitus, ensin voltti arenan päädyssä ravissa, jonka jälkeen suoraa pysähdys ja siitä takaisin raviin. Lopuksi otettiin laukkaa molempiin suuntiin pääty-ympyrällä. Ratsastus meni mielestäni todella kivasti, mutta harjoiteltavaa on vielä ainakin siirtymissä että ne saisi paljon napakammiksi.
Huomenna olisi tarkoitus mennä taas puomiharjoituksia jos kaikki menee suunnitelmien mukaan :)

Tyytyväinen heppa:)

 Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!

Hierontaa ja kiropraktiaa

Heippa!

Mita pidatte uudesta bannerista? Vihdoin saatiin kuvat meidan uusista hepoista ja paatin samalla paivittaa hieman syksyisemman teeman blogiin. Itse ainakin tykkaan kovasti!

Kirjoittelin aiemmin Homerin taykkarimetkuista, mm. sivuloikista seka pukittelusta. Olin ensimmaisessa valmennuksessa noin 2 viikkoa sitten ja valmentajan kanssa tehtiin havainto, etta Homer on todella jaykan ja kipean oloinen selasta. Paatin heti varata hierojalta ajan jonka sain jo seuraavaksi paivaksi. Homerilla selkeasti oli kipukohtia, mm. selassa ja kaulassa. Nainen joka hieroi Homerin omistaa myos hevosen joka on samalla tallilla ja sanoi, etta elainlaakari/kiropraktikko on tulossa ensi viikolla katsomaan hanen heppaansa ja kysyi josko haluaisin, etta kiropraktikko vilkaisee Homeria. Ennen tata meilla kuitenkin kavi eri elainlaakari raspaamassa hampaat, joka myos paineli Homerin selkaa ja huomasi etta se aristaa lanteen kohdalta. Tama elainlaakari sanoi, etta kyseessa saattaisi olla ns. kissing spine eli okahaarakkeet hankaa toisiaan ja aiheuttaa kipua. Tama vaiva on kuulemma aika yleinen hevosilla ja monilla se ei edes oireile. Hoitojakin on monia mm. juuri kiropraktia, akupunktio ja jopa leikkaus. Paatin kuitenkin odotella toisen elainlaakarin/kiropraktikon mielipidetta asiaan ja katsoa toimiiko kiropraktikon tekema manipulointi/oikaisut.

Alla olevalla videolla Homerin juoksutusta muutama viikko sitten. Ei ehka paras video jossa nakyy sen jaykkyys (se oli myos vahan laiskalla tuulella), mutta kuitenkin.

Kiropraktikko huomasi heti, etta Homer oli jotenkin todella jannittynyt/jaykka kaulasta ja osasi paikantaa kivun ensimmaiseen kaulanikamaan eli atlakseen. Kiropraktikko kertoi, etta pelkastaan kipu siella saattaa aiheuttaa muut ongelmat esimerkiksi siella lanteiden alueella. Hoidon jalkeen sain ohjeeksi tyoskennella enemman oikeaan kierrokseen joka Homerilla on "heikompi" puoli, seka tehda paljon kavaletti ja puomi tyoskentelya etta se saa lihasta ja voimaa taakse. Ongelmanahan alun perin oli siis se, etta Homer oli takaa todella jaykka ja esimerkiksi ravissa askel jai todella lyhyeksi. Niin ja palatakseni tuohon kissing spine asiaan, Dr. Miltonin mielesta Homerilla sita ei ole. Kaulanikaman manipuloinnin/oikomisen jalkeen Homer ei enaa aristanut selasta tai lanteiden alueelta joka on siis tosi hyva juttu! :)

Homer elainlaakari/kiropraktikko Dr. Miltonin hoidossa. Homerin hieroja Mary pitelee kiinni.

Hieronnan ja kiropraktikon kaynnin jalkeen Homer muuttui selkeasti parempaan suuntaan. Tahan voi tietysti olla monta tekijaa, nimittain samoihin aikoihin Homerin calming supplement eli lisarehu loppui ja en ole ostanut sita lisaa (sain lisarehut mukaan omistajalta, kun Homer tuli ja paatin syottaa ne loppuun). Ja taman rauhoittavan lisarehun loputtua Homer on saanut enemman virtaa, jonka huomaa ratsastaessa lisaantyneena eteenpainpyrkimyksena. Voi olla, etta Homer on energisempi, kun sita ei enaa satu minnekkaan (hieronnan ja kiron seurauksena) tai siksi, etta silla loppui se lisarehu. Tai myos se, etta tanne Houstoniin on vihdoin saapuneet vahan viileammat ilmat (alle +25 astetta hyvina paivina!) eika kuumuus enaa siis vaivaa ja vasyta sita. Tai sitten tama voi olla yhteensa kaiken tuon tulosta, ei voi tietaa tarkalleen.

Alla juoksutusvideo talta paivalta, selkeasti paljon parempi ja eteenpainpyrkimys ihan erilainen kuin aiemmin! Pahoittelen videoiden kehnoa laatua.. :D

Homer on yleensa tosi jarkeva ja rauhallinen kasiteltaessa, nyt oon huomannut, etta se valilla kyttailee asioita joista se ei ole aiemmin valittanyt. tama siis lahinna maasta kasiteltaessa. Se lisarehu jota Homie sai oli jotain ultra - eli "todella rauhoittavaa". Voi siis olla, etta vaihdan Homerin toisenlaiseen lisarehuun joka ei ehka ole niin extreme kun tuo mita se sai aiemmin, mutta sellainen joka kuitenkin pitaa Homerin jarkevana, muttei ihan lahnana. On ollut tosi mukava kuitenkin ratsastaa, kun hevonen oikeasti liikkuu eteenpain! Paatin tassa pari viikkoa katsella ja kuulostella Homerin kayttaytymista ja sitten paattaa, jos laitetaan se takaisin sille lisarehulle.
Viela on suunnitteilla uusi hieronta ensi viikoksi, Pian olisi mukava myos aloittaa hyppaaminen, tosin pitaa aloittaa rauhallisesti. Eilen menin jo maapuomeja ja pienta ristikkoa, Homer innostui kovasti ja hyppasi pienen ristikon yli niin kuin se olisi ollut metrin korkuinen este :D. Selkea esteheppa siis!

Mukavaa viikonloppua kaikille :)

Ilmoitus

Moi vaan!

Pari ilmoitusluontoista asiaa! Nimittain blogi on talla hetkella vailla pienta hienosaatoa, kun huomasimme harmiksemme etta meidan hienot valilehdet eivat nakyneet lainkaan Mozilla firefox selaimella, mutta Google chromella sivu naytti moitteettomalta. Tama ongelma pitaisi nyt olla korjattu (ainakin toivottavasti). 

Blogiin on myos tekeilla uusi banneri johon vihdoin saadaan Krisun kanssa laitettua meidan nykyisten heppojen kuvat. Tyon alla on lisaksi uusi "Hevoset" osio, johon luonnollisestikin tulee esittelyt meidan hevosista, joten pysykaahan kuulolla!

Mukavaa loppuviikkoa taalta syksyisesta Houstonista toivottaa Anu :)

Hollantilainen maahanmuuttaja

Moriens

Käytiin äitin kanssa Oulua pohjoisempanakin kokeilemassa kahta hevosta. Alunperin oli tarkoitus mennä katsomaan vain yhtä, seitsemän vuotiasta ruunaa. Nämä hepat oli vasta tulleet ulkomailta. Ratsastettiin ensin sillä, jota oltiin kyselty jo etukäteen ja todettiin, että se on reilusti ikäistään jäljessä ja muutenkaan se ei säväyttänyt esimerkiksi hyppykyvyllään.. Ja eniten siinä hevosessa tökkäsi se, että se ei liikkunut itse eteenpäin vaan sillä ratsastaessa tuli sellainen olo, että sitä pitää kantaa eteenpäin. Eikä se edes osanut nostaa kunnolla laukkoja, joka mielestäni pitäisi olla seitsemän vuotiaalle jo aivan helppoa. Se siis hylättiin heti ja saatiin kokeilla vielä toistakin ulkomailta tullutta ruunaa. Se oli näyttävä ja miellyttävämpi ratsastaa, mutta sekin oli ikäistään jäljessä ja se ei osannut hypätä ollenkaan. Näistä kumpikaan ei siis säväyttänyt. Tallilla jossa hevoset oli myynnissä oli mukavia ihmisiä ja lupasivat auttaa hevosen etsinnässä jos hevosta ei alkaisi löytyä. Ei siis taaskaan auttanut kuin palata kotiin tyhjin käsin.. Toisaalta eipä sitä hevosta löydykkään jos ei käy kokeilemassa kaikkia mahdollisia, jotka kuulostaa lupaavilta.

Oikeastaan juuri ennen kuin käytiin kokeilemassa edellä mainitsemiani kahta ruunaa äiti löysi mielenkiintoisen nuoren hevosen. Katsottiin siitä videoita jo silloin ja todettiin, että jos ei pohjoisesta löytyisi hevosta niin se olisi kokeilemisen arvoinen. Ja niinhän siinä kävi ettei hevosta edelleenkään löytynyt. 

Edellisestä kokeilureissusta sisuuntuneena päätin, että en odota montaa viikkoa ennen kuin pääsen kokeilemaan lisää hevosia. Oli hieman hankalaa löytää matkaseuraa alle viikon varoitusajalla, mutta lopulta sekin järjestyi. Nopeasti täytyin myös varata majoitus ja sopia tapaamisia, että pääsee hevosia katsomaan ja kokeilemaan. Vanhempani olivat mökillä silloin, joten täytyi saada hyvä makutuomari ja trailerinvetotaitoinen mukaan reissuun. Olin erittäin toiveikas ja pakkasin mukaan hirveän märän hevostavaraa ja toivoin, että saisin käyttää niitä takaisin Ouluun palatessa. Päätettiin myös jahkaamisen jälkeen ottaa vinkka (eli traileri) mukaan silläkin uhalla, että sen joutuisi vetämään tyhjänä takaisinkin. 

Saman viikon perjantaina sitten lähdettiin aamulla aikaisin ajamaan etelään. Olin sopinut alustavasti useampiin paikkoihin tapaamisia, mutta ensin oli tarkoitus mennä katsomaan sitä kyseistä nuorta ruunaa, jota oltiin katsottu jo viikon verran netistä. Aamulla oli tosi sankka sumu ja piti oikeasti keskittyä, että edes näki missä tie menee. :D Kun sumusta oli selvitty niin käytiin kokeilemassa, että renkaissa on tarpeeksi ilmaa. Eihän niitä tietenkään kannata tarkistaa ennen reissuun lähtöä.. Ja yllättäen toinen takarengas oli suunnilleen tyhjä. Saatiinpa ainakin dieseliä hyvin kulumaan.. :F Ajettiin monta sataa kilometriä kuunneltiin musiikkia ja pidettiin välillä jalottelutaukoja ko meinas vähän jäsenet puutua.. Iltapäivällä pysähdyttiin syömään huoltsikalle ja täytyy sanoa, että ruoka oli tosi pahaa. Tosin sekin täytyy sanoa ettei meidän matka nyt niin ankea ollut kuin ehkä kuulostaa, maisemat oli upeita sumun takia ja sain matkalla leikkiä myös sihteeriä lukemalla sposteja jne.

Sitte ku vihdoin päästiin perille niin käytiin hotellilla kirjautumassa sisään ja jätettiin vinkka hotellin pihaan. Vaihdoin hotellilla ratsastuskamppeet. Mua harvoin jännittää, mutta jostain syystä jännitti ihan hirveesti mennä juuri sitä kyseistä heppaa kattoon. Sinne tallille oli jonkun matkaa hotellilta ja kerkesin siis jännittää pitkään ennen kuin päästiin sinne asti. 

Tallin pihasta soitin, että ollaan paikalla ja saatiin mennä jo edeltä hevosta kattomaan tarhaan. Ensivaikutelma nuoresta ruunasta oli, että se ei voi olla nuori. Se vaikutti liian rauhalliselta kolme vuotiaaksi, Sillä oli myös pahasti riviä etujaloissa. Kaikkiaan se näytti suoraan sanottuna pystyyn kuolleelta tapaukselta.. Meinattiin jo siinä vaiheessa juosta karkuun. Haastateltiin ratsuttajaa joka oli sitä ratsastanut muutamia kertoja ja hänen mielestään kyseinen heppa oli reipas ja kevyt ratsastaa ja mukava luonteeltaan. Todettiin ainakin, että se oli ihmisystävällinen ja kiinnostunut ihmisistä kun alettiin sitä käsitellä. Harjattiin ja laitettiin sille varusteet siinä tarhassa ja se ratsuttaja näytti sitä meille ensin selästä. Myös välittäjä saapui paikalle siinä vaiheessa ja saatiin kuulla enemmän tästä kaverista. Ruuna oli muun muassa tullut Suomeen vasta muutama viikko sitten ja se oli keretty sinä aikana ell tarkastaa ja kengittää. Kun ratsuttaja pomppas selkään niin hevoseen tuli melkosesti eloa. Ensivaikutelma pystyyn kuolleesta hevosesta osoittautui täysin vääräksi. Ihastuin hevoseen heti kun näin sen liikkeessä. Oltiin Markon kanssa sovittu oikeen koodisanat, että tykkäänkö hevosesta vai en.. Mutta niitä koodisanoja ei kyllä tarvittu, kuulemma mun ilmeestä pystyi päättelemään, että tän hevosen mää haluan. Kun pääsin itse selkään tiesin ensimmäisen askeleen jälkeen, että tämä on se hevonen jota on etsitty. Se oli kevyt, liikkui miellellään ja oli nöyrä ja pehmeä ratsastaa.

Niinhän siinä siis kävi, että perjantai iltaan mennessä olin nostanut tilin tyhjäksi ja ostanut hevosen. Kaiken sähellyksen, jännittämisen ja hevosen ostamisen jälkeen oli omituinen olo. Kun tultiin tallilta takas hotellille en pystynyt tekemään mitään järkevää. Tapahtui liikaa asioita liian lyhyessä ajassa, että olis kyenny sulattamaan kaikki asiat kerralla. Ruokaakin piti kaikesta huolimatta saada ja päädyttiin yllättäen mäkkärille syömään.. :D Seuraava päivä jännitti ja en oikein edes uskaltanut illalla kertoa hevoskaupoista mitään taustajoukoille. Oli myös sellainen olo, että "onkohan tää edes totta". Illalla käytiin myös ostaan evästä seuraavalle päivälle, ettei tarvi koko päivää matkustaa syömättä.

Nukuin huonosti ja aamupalakaan ei ois maistunu. Onneks siinä hotellilla oli super hyvä aamupala ja tuli syötyä ees vähän. Pelotti jo valmiiksi hevosen kuljettaminen kun ei tiennyt miten se käyttäytyisi. Lähettiin heti aamupalan jälkeen hotellista ja ajettiin vinkan kanssa tallille hevosta hakemaan. Laitettiin hevoselle kuletuskamat ja lastattiin. Oli kerrassaan ongelmaton hevonen lastata. Takajalan kuletussuojia se ei kuitenkaan sulattanu, mutta sen mielestä pintelit oli ok. Meillä meni lastaamiseen ja paperihommiin kaikkiaan noin tunti ja päästiin äkkiä lähteen kohti Oulua. Alkumatkasta jännitti, että saako uusi kaveri hepulin motarilla trailerissa.. Mutta eipä saanut. Kahesti se vaihto asentoa koko pitkän matkan aikana. Sain olla ylpeä fiksusta nuoresta. :) Oltiin Oulussa joskus kuuden jälkeen lauantaina ja purettiin hevonen. Kävelytin sitä vähän aikaa maneesissa ja vein talliin juomaan jne. Eipä se uudesta tallistakaan mitään sanonu. Siivottiin traikku ja laitettiin kamppeet silleen, että hevonen pärjää seuraavaan päivään. Vasta ihan illalla tuli semmonen olo, että JES nyt mulla on hevonen.

No nyt mulla on sitten hevonen, Hollantilainen maahanmuuttaja Henkie.